Terhokodin pitkäaikaisin vapaaehtoinen Seppo Laurell kuoli 3.11.2022.
Suruviesti kosketti Terhokodin yhteisöä syvästi. Seppo toimi Terhokodissa aktiivisesti 32 vuotta. Hän oli kouluttautunut saattohoidon vapaaehtoistyöhön jo ennen kuin Terhokoti oli perustettu. Hän toimi sekä saattohoitokodissa että potilaiden kotona. Tapaamisia pitkälle uralle kertyi yli 2000.
Tutustuin Seppoon vanhassa Terhossa Tehtaankadulla v.1993. Hän oli vastaanottamassa, kun juuri kurssilta päässeensä aloitin siellä vapaaehtoisena. Sepon luottamusta herättävä olemus loi turvallisuutta. Arvostin suuresti hänen kunnioittavaa asennettaan työhön, jota yhdessä teimme. Vuosien varrelta on mieleen jäänyt monet syvälliset keskustelut hänen kanssaan. Seppo oli aina heikomman puolella. Olen kiitollinen että sain tuntea hänet.
Ritva Kivikangas
Seppo on vaikuttanut vapaaehtoisuuden kehittymiseen koko Suomessa pitämiensä luentojen ansiosta ja toimimalla esimerkkinä saattohoidon vapaaehtoisuudesta. Pelkästään Terhokodissa hän on ollut suunnannäyttäjä kymmenille vapaaehtoisille.
Tutustuin Seppoon yli 10 vuotta sitten tullessani Terhokodin vapaaehtoiseksi.
Seppo edusti minulle rauhaa, lempeää viisautta ja suurta hiljaista tietoa. Vaikka hän oli kokenut paljon ja tiesi asioista merkittävästi, hän ei tyrkyttänyt näkemyksiään muille. Hän asettunut muiden yläpuolelle. Hän oli positiivisessa mielessä nöyrä elämän edessä, olematta kuitenkaan nöyristelijä. Tapaamiinsa ihmisiin hän suhtautui kunnioittavasti. Seppo oli kohtelias ja kaikkialla pidetty. Hän piti mielenkiintoisia puheita matalalla merikapteenin äänellä.
Jyrki
Vapaaehtoiset kuvailivat Seppoa sanoilla lämmin, lempeä ja viisas. Halaus oli luja. Hänelle kertynyt hiljainen tieto välittyi tavasta olla ihmisten kanssa, tila oli avoin tarinoille. Sepolla ei ollut tarvetta selittää tai ratkaista toisen ihmisen kokemuksia. Hänellä oli erinomainen kyky kuunnella toisia, antaa tilaa kertojalle ja hänen tunteilleen. Samanlaista viisautta hän osoitti toiminnassaan Terhokodin henkilökunnan kanssa, molemmin puolinen arvostus ja kunnioitus olivat kohtaamisissa läsnä. Perinteinen puurojuhla oli Sepolle tärkeä perinne. Hän oli vastaanottamassa vieraita ja toivottamassa tervetulleeksi.
Nöyryys elämän edessä säilyi loppuun saakka. Sairaudet ja toimintakyvyn heikkeneminen johtivat kesällä 2020 hänet päätökseen lopettaa vapaaehtoisena toimiminen Terhokodissa. Sitä hetkeä juhlistimme pienellä kahvihetkellä, kukilla, konjakilla ja kunniakirjalla.
Seppoa muistellessa tulee mieleen heti sellainen lämmin tuulahdus. Seppo oli poikkeuksellinen henkilö. Hän oli sydämellinen, lämmin, huomaavainen, viisas ja toiset huomioon ottava. Ihailin hänen vaatimattomuuttaan. Hän oli hieno mies. Kunnioitan hänen muistoaan.
Milja
Muisteluja yhteisestä ajasta Sepon kanssa Terhokodissa
Olen Sepon pitkäaikainen vapaaehtoiskollega, kuten Seppo minut nimesi. Minulla oli ilo ja kunnia kulkea Sepon kanssa yhteistä matkaa Terhokodin vapaaehtoisena lähes 19 vuoden ajan. Tästä ajasta n. 14 vuotta olimme tiistai iltaisin yhdessä vapaaehtoisvuorossa. Seppo oli tarkka ja täsmällinen mies. Hän kirjasi kaikki saattohoitokäyntinsä ja niitä kertyi yli 2300. Hän oli Terhokodin ja koko Suomen pitkäaikaisin saattohoidon vapaaehtoinen.
Seppo kohtasi jo varhain kuolemaa. Hänen äitinsä, joka oli yksinhuoltaja, kuoli, kun Seppo oli 9-vuotias. Seppo on sanonut, että silloin hän sai hyvän käsityksen, minkälaista on ihmisen hiipuminen, luopuminen ja riisuminen. Tällä kokemuksella on todennäköisesti ollut suuri vaikutus hänen hakeutumiseensa saattohoidon vapaaehtoiseksi.
Terhokodin vapaaehtoisilta kysyttiin muistoja Seposta, he kertoivat mm.: Hän edusti rauhaa, lempeää ja suurta hiljaista viisautta. Hän ei myöskään tyrkyttänyt näkemyksiään. Tapaamisissa hän suhtautui kunnioittavasti, oli kohtelias ja kaikkialla pidetty. Hän kohteli kaikkia tasavertaisesti, oli sitten kyse vapaaehtoisista tai henkilökunnasta. Hän piti mielenkiintoisia puheita matalalla merikapteenin äänellä ilman paperia ja hän käytti aina täsmällisesti annetun ajan. Sepolla oli kunnioittava asenne vapaaehtoistyöhön, hän oli vaatimaton ja aina heikomman puolella. Näistä luonnehdinnoista on helppo olla samaa mieltä.
Sain tutustua Seppoon aloittaessani vapaaehtoisena Terhokodissa v.2003. Seppo oli helposti lähestyttävä, ”tutun ja turvallisen ” oloinen-kuin jykevästi peruskalliolla seisova majakka. Sepolla oli aina mielenkiintoisia tarinoita kerrottavanaan vapaaehtoistyössään kohtaamistaan ihmisistä ja kokemusten synnyttämistä ajatuksista. Sepon oma kokemusmaailma oli laaja ja suuri, mutta hänellä oli kyky ja halu poimia pienetkin nyanssit kohtaamiensa ihmisten avun tarpeista. Seppo oli vähäeleinen, vaatimaton, aidon nöyrästi elämään suhtautuva ihminen, mikä teki hänestä itsellenikin luotettavan keskustelukumppanin. Seppo oli myös hyvä kuuntelija, jonka rauhallinen olemus ja ”pilke silmäkulmassa” keskustelujemme yhteydessä antoi niin usein myös hymylle vallan.
Seppoa lämmöllä muistellen, Sirpa Menna
Seppo istui aulavuorossa Terhokodin kansliassa ja jos oli hiljaista, hän oikoluki kirjojensa luonnostekstejä, tai muiden kirjoittamia tekstejä. Hän oli hyvin tehokas, mutta hänellä oli aina aikaa syvällisiin keskusteluihin.
Hänestä pidettiin Terhokodissa hyvää huolta. Laitosapulaisten kunniatehtävä oli keittää Sepolle kahvit ja tehdä voileivät. He kilpailivat siitä, kuka ehtii ensin keittämään kahvin ja ennen kaikkea viemään sen Sepolle kansliaan. Näitä kahveja ja tarjoiluja eivät muut vapaaehtoiset ja henkilökunta saaneet. Jos laitosapulaiset eivät ehtineet keittää kahvia Sepolle, pidin huolen, että perinne jatkui.
Vaikka Seppo osasi luoda ympärilleen rauhaa, oli hänessä myös temperamenttinen puolensa. Kun joku tehtävä piti suorittaa, Seppo vikkelänä otti jopa juoksuaskelia. Välillä kuulin vähän ärräpäitäkin hänen suustaan. Itselleni oli tärkeää kuulla Sepon tarinoita ja oppia niistä. Hän oli esimerkiksi itse oppinut heti saattotyön alkumetreillä, että on myös tärkeää olla tekemättä mitään. Kuten hän sanoi, ”luomme Terhokotiin viihtyisyyttä vain olemalla”, aina ei tarvitse suorittaa. Siinä on suuri viisaus.
Meillä oli Sepon kanssa yhteinen salaisuus. Syntymäpäivämme olivat syyskuussa peräkkäisinä päivinä ja monesti muistimme toisiamme. Kun Sepon 70-vuotisjuhlat lähestyivät, niin hän pyysi minulta, etten kerro siitä kenellekään. Tätä ihmeteltyäni, hän sanoi, että Terhokodissa on ollut sääntö, kun täyttää 70 vuotta, joutuu pois vapaaehtoistyöstä. Tämä oli Sepolle suuri huolen aihe. Lupasin olla hiljaa. Näin Seppo jatkoi Terhokodissa vapaaehtoisena yli 80-vuotiaaksi. Todellisuudessa kukaan Terhokodissa ei olisi päästänyt häntä pois.
Sepolla oli vapaaehtoistyöhön vaimon vankka tuki. Hän kertoi, että vaimo tuli aina ikkunaan vilkuttamaan, kun hän lähti Terhokotiin. Tämä kaunis ele merkitsi Sepolle kannustusta ja hyväksyntää. Hän puhui vaimostaan, lapsistaan sekä erityisesti lapsenlapsistaan aina lämmöllä ja arvostaen.
Voimakkain muistoni Seposta on luja ja lämmin halaus aina, kun olimme yhtä aikaa vapaaehtoisvuorossa. Ja odotin pieniä juttelutuokioitamme tekemisen lomassa. Tarinoita mm. nahkakenkien tekemisen opettelusta vaimoa varten.
Tarja
Seppo koki kiitollisuutta kaikkea kokemaansa kohtaan. Hän sanoi usein, että on saanut tutustua mahdottoman hienoihin ihmisiin. Samaa me vapaaehtoiset voimme sanoa Seposta. Olen kiitollinen, että olen saanut tutustua ja tehdä yli 600 saattohoidon vapaaehtoisvuoroa mahdottoman hienon ihmisen kanssa, jota kaipaan sydämestäni nyt ja aina.
Kiitos Seppo.
Leila
32 vuotta Terhokodin vapaaehtoisena on valtava merkitykseltään sairastuneille, heidän läheisilleen ja koko yhteisölle. Sepon muisto jää elämään sydämiimme.
Kirjoittaja sekä muistojen kerääjä Mirja Sisko Anttonen
Suomen Majakkaseura kunnioittaa merikapteeni, tietokirjailija Seppo Laurellin muistoa esittämällä hänestä kertovan elokuvan Seppo Laurell – mies ja meri.
10.12.
Kotka klo 13.30 (Mies ja meri – Seppo Laurell in Memoriam ja Ulkokalla)
14.12.
Helsinki, Arabia Arcada klo 17.30, Jan-Magnus Janssonin aukio 1,. Ulkokalla-elokuva + PM500 + Seppo Laurell in Memoriam (elokuva Mies ja meri) sekä kuvaesitys Joulu majakalla. Päättyy klo 19.45 (myyjäiset klo 17.10-19.45).
15.12.
Tampere klo 18-20, pääkirjasto Metso, Kuusi-sali (Ulkokalla-elokuva + PM500 + Seppo Laurell im Memoriam (elokuva Mies ja Meri). Myyjäiset 17.40-19.15.