“En kyllä pystyisi tekemään sun työtä.” “Eikö toi ole ihan hirveän raskasta?” Nämä ovat niiden kysymysten joukossa, joita tuttavat heittävät ilmoille, kun kuulevat että työskentelen palliatiivisessa hoidossa ja saattohoidossa, jossa hoidetaan parantumattomasti sairaita ihmisiä.
En oikein tiedä miten tähän olisi soveliasta reagoida. Minähän rakastan työtäni. Mutta maallikon korvaan se saattaa kuulostaa ehkä hätkähdyttävältä. Miten joku voi sanoa noin? Että rakastaa työtä, jossa hoidetaan monesti surun, pelon, erilaisten oireiden ja kuoleman läheisyyden keskellä eläviä ihmisiä?
Olen päättänyt, että minä voin sanoa niin. Koska minä todella rakastan työtäni.
Haluan myös ajatella, että kuolemasta tulee, saa ja voi puhua ääneen. Pitääkin puhua. Ilman äänenvaimenninta ja ilman pehmennykseksi ajateltuja synonyymeja. Haluan kuoleman pois pimeästä. Valoon. Koska kaikki mikä ääneen sanotaan ja valoon saatetaan, se pelossa pienennetään.
On tärkeää muistaa, että vaikka itse työskenteleekin vaikeasti sairaiden potilaiden kanssa, on heille ja heidän läheisilleen tilanne usein uusi ja ainutlaatuinen. Voi olla, että sairauksia ja etenkin kuolemaa ei ole kohdattu aiemmin tai historiassa voi olla traumaattisiakin kokemuksia samankaltaisista tilanteista.
Siksi on tärkeää kohdata niin potilaat, kuin heidän perheensä ja läheisensä ajan kanssa, mahdollisimman rauhallisessa hetkessä sekä jättäen tilaa mielessä mahdollisesti pyöriville peloille ja ajatuksille. Kun luodaan turvallinen tila puhua ja ääneen ihmetellä, tuetaan potilaan ja hänen läheistensä voimavaroja, sekä toivottavasti voidaan myös vähentää pelon tunteita ja mahdollisia ulkopuolisuuden kokemuksia.
Mitä sinulle kuuluu? Miten voit? Mistä haluaisit keskustella? Nämä ovat mielestäni niitä avainkysymyksiä, millä päästään useimmiten hyvään alkuun ja yhteiselle matkalle hoitosuhteessa.
Aloitin työni Terhokodissa vasta hiljan, mutta olen työskennellyt palliatiivisessa hoidossa olevien ihmisten kanssa jo lähes parikymmentä vuotta. Opiskelen työni ohessa jo toista palliatiivista tutkintoa – Palliatiivisen hoidon kliininen asiantuntija, YAMK. Terhokodissa koen oloni kotoisaksi.
En koe kuolemaa pelottavana. Koen tässä työssä vaikuttamisen olevan sellainen rikkaus, joka saa elämään joka päivä ehkä vähän enemmän. Jokainen päivä todella on lahja.
Kirjoittaja Katia Kainulainen
Terhokodin kotisairaanhoito,
Sairaanhoitaja, Palliatiivisen hoidon asiantuntija