Yöllä Terhokodin osasto hiljenee ja juuri yövuoroissa on joku, ihan erityinen tunnelmansa. Talossa on potilaiden ja omaisten lisäksi yleensä vain kaksi sairaanhoitajaa. Vuoron alussa ei koskaan tiedä, millainen yö on edessä, kiireinen vai rauhallinen. Joskus kellot soivat tiheämmin – joskus harvemmin.
Kiireestä tai rauhallisesta yöstä huolimatta koen, että yöaikaan minulla on ihan eri tavalla aikaa istua potilaiden vierellä ja juuri siksi rakastankin yövuoroja. Saattohoitajana perushoidon ja lääkitsemisen ohella kohtaaminen on yksi suurimpia ja tärkeimpiä tehtäviämme. Tätä erityisesti koen pystyväni yöllä toteuttamaan, vaikka tottakai toivommekin, että potilaat saisivat nukuttua mahdollisimman hyvin. Usein kuitenkin juuri yöaikaan monille hiipii pelkoja, sekä monenlaisia kysymyksiä mieliinsä. Silloin on todella tärkeää, että joku pysähtyy, on vierellä, kuuntelee, sekä potilaan niin halutessaan pitää kädestä kiinni. Monesti juuri parhaat keskustelut potilaiden ja omaisten kanssa olenkin käynyt näinä yön hiljaisina tunteina.
Vuosien varrella olen saanut kuulla todella monia elämäntarinoita, joita en tule ikinä unohtamaan. Se, että saan olla rinnallakulkijana potilaiden elämän viimeisinä aikoina, on äärimmäisen arvokasta ja tärkeää. Muistan yhden potilaan sanoneen joskus, että lääkkeet ovat hyviä, mutta se, että joku kuuntelee ja silittää, toimii paremmin kuin yksikään lääke. Kun potilaat saavat puhuttua jollekin pelkonsa ja murheensa, on sen jälkeen edes vähän helpompi nukkua.
”Muistan yhden potilaan sanoneen joskus, että lääkkeet ovat hyviä, mutta se, että joku kuuntelee ja silittää, toimii paremmin kuin yksikään lääke.”
Kiitollisin mielin ja sydämin hiivin huoneisiin valvoen toisten unta. Kahvihuoneessa kollegan kanssa yöllä käydään usein myös ihan eri tavalla keskusteluja, kuin päiväsaikaan. Yövuorot eivät sovi kaikille mutta itse koen saavani niistä eniten ja olenkin kiitollinen siitä, että saan niitä tehdä.
”Olen monta kertaa yöllä lämmittänyt saunan omaisille, jotka jäävät yöksi tai kaatanut lasin viiniä vaimolle, joka haluaa valvoa miehensä vierellä vielä, kun hän on elossa. Pieniä tekoja, joista näissä hetkissä tulee suuria.”
Terhokodissa kohdataan potilaat ja omaiset arvokkaasti, sekä ajatellaan heidän parastaan hyvin kokonaisvaltaisesti. Olen monta kertaa yöllä lämmittänyt saunan omaisille, jotka jäävät yöksi tai kaatanut lasin viiniä vaimolle, joka haluaa valvoa miehensä vierellä vielä, kun hän on elossa. Pieniä tekoja, joista näissä hetkissä tulee suuria. Tätä arvokasta hoitoa ja huolenpitoa pystymme toteuttamaan myös yöllä ja se tekeekin Terhokodista niin erityisen.
Kirjoittaja Marleena
Terhokodin sairaanhoitaja