ROBOTIIKKAA SAATTOHOITOON

SuomiAreenassa viime kesänä pohdittiin mitä hyötyä robotit voisivat tuoda hoiva-alalle ja miksi Suomi ei ole lähtenyt innokkaammin terveysteknologiaan mukaan. Nyt uudestaan Helsingin Sanomissa kirjoitettiin yksin yössä hapuilevista vanhuksista, joiden ovissa on poistumishälytys sen varalle, kun muistisairas ihminen yrittää yöllä yksin ulos. Tekniikan mahdollisuuksien vajaakäyttöä on ihmetelty.

 

- En kyllä millään ymmärrä sitä! Me olemme aina olleet teknologian kärjessä ja metsäteollisuudesta lähtien kehitetty vaikka mitä. Sitten yhtäkkiä tässä asiassa ollaankin ihan metsässä, puuskahtaa Robotics Finland –hankkeen vetäjä Cristina Andersson.

 

Robotteja voidaan käyttää hoitohenkilökunnan työn apuna, kun halutaan tarjota esimerkiksi ikäihmisille kotiin palveluja. Robotit voivat tukea ikäihmisiä elämään inhimillistä elämää, ihmisarvoista elämää kotona omin voimin ja omin tahdoin, sanovat hoivarobotiikan edistäjät

 

Saattohoidossa on aina ajateltu, että inhimillinen kontakti on hoidon lähtökohta. Kuinka robotiikka voisi soveltua tähän ajattelutapaan. Jo nythän on hoidon apuna teknisiä apuvälineitä ihmisten liikutteluun, voinnin seurantaan ja oireiden lievitykseen.

 

Lääketieteessä kehitellään etäpalveluita, joissa lääkäri tai hoitaja on pitkän matkan päässä potilaasta sähköisessä yhteydessä. Lääkäri ja potilas voivat nähdä ja kuulla toisensa. On myös kehitelty diagnostiikka automaattia, joka yhdistämällä tietokantojen tietoja ja potilaasta saatavaa informaatiota (laboratoriotutkimukset ja kuvantaminen) pystyy päätymään loogisesti oikeaan diagnoosiin ilman inhimillisen virheen mahdollisuutta.

 

On helppoa vastustaa teknistä hoiva-apua sanomalla sitä kylmäksi ja epäinhimilliseksi. Toisaalta työhönsä ja elämäänsä kyllästynyt hoitaja tai lääkäri voi olla potilaalle paljon vaikeampi kokemus kuin joka kerta samalla tavalla toimiva tekninen laite.

 

Saattohoitoa usein kuvataan määreillä lämpö ja välittäminen. Voidaanko laitteeseen ohjelmoida näitä tunteita ja onko se potilaan kannalta sama asia. Ja toisaalta, onko se tarpeen. Mihin tilanteisiin robotiikkaa voidaan ja tulee käyttää.

Ajattelen asiaa oman työni näkökulmasta. Jo nyt yhdistän tietokantojen tietoja omaan kokemukseeni ja sovellan tietoja potilaalta ja perheeltä saamaani informaatioon. Varmaankin toimin epätäydellisemmin kuin kone toimisi. Asioita jää yhdistämättä ja havaitsematta. Tiedollisesti laite olisi ylivoimainen. Lääkärin työssä diagnostiikka ja tutkiminen on samalla hoitamista. Lääkärin tulee aistia potilaan pelkoja ja tunnetiloja ja pohtia yhdessä mahdollisia toiveita ja odotuksia. Puhuessani lastenlasteni kanssa Skypessä tilanne ei ole sama kuin kasvokkain puhuttaessa. Vielä suuremmaksi ero saattaa muodostua hoidollisessa tilanteessa.

 

Toisaalta sähköinen yhteys poistaa maantieteellistä epätasa-arvoa. Tekniset hoivalaitteet säästävät hoitajia fyysisiltä (ja henkisiltä) työperäisiltä vaivoilta. Sähköiset seurantalaitteet turvaavat potilasta, kun voidaan havaita muutoksia esimerkiksi siinä kuinka aktiivinen vuodepotilas on ja tapahtuuko siinä muutoksia.

 

Saattohoito perustuu lääkehoidon lisäksi ihmisten väliseen kanssakäymiseen. On vaikea kuvitella, että kysymys-vastaus laite, vaikka varustettuna empatia-tehostimella, voisi korvata inhimillisen kontaktin. Aivan kuten fyysisten oireidenkin hoidossa lääkkeet tehoavat paremmin riippuen siitä, miten ja kuka ne antaa. Myöskään kamera ja siihen liitetty hälytysnappi vanhuksen kotona ei syrjäytä säännöllisesti asunnossa käyvää hoitajaa.

 


Palaa blogilistaukseen