”ELÄMÄ EI OLE ENÄÄ ELÄMISEN ARVOISTA”

Usein ajatellaan, ettei vanha ihminen enää tarvitse saattohoitoa, koska elämä on jo eletty. Vanhuksen kuuluukin kuolla. Kun itsekin vanhenee ja huomaa, että terveydenhuollossa painotetaan nuoruutta ja työelämässä mukana oloa, vanheneminen alkaa tuntua entistä ikävämmältä.

 

Vanhuustutkijat ovat viime aikoina kiinnittäneet huomiota vanhuudessa koettuihin merkityksiin elämässä ja siihen miksi vanha ihminen haluaa kuolla. Kun saattohoidossa aletaan asettaa yläikärajoja, on hyvä muistaa, ettei kaikki vanhuudessa ja siihen liittyvässä kuolemassa ole ongelmatonta. Ei 25 vuotiaan kuolema itsestään selvästi ole vaikeampi kuin 85 vuotiaan.

 

Olen tavannut iäkkäämpiä ihmisiä (jollainen alan olla itsekin), joille puolison menetys voi olla sydäntä särkevä menetys 60 yhdessä eletyn vuoden jälkeen. Silti voidaan sanoa, ettei tilanteessa tarvita tukea, koska ”kuolema on normaali”. Siis iän perusteella?

 

Hollannissa[i] tutkittiin miksi puolisot haluavat kuolla yhtä aikaa. Tuloksena oli, että vieraantuminen omasta ruumiista ja identiteetistä, kasvava elämän tyhjyys, pelko tulevasta heikkenemisestä ja pelko tulevasta kuolin tavasta saivat puolisot suunnittelemaan yhteisitsemurhaa.

 

Samojen tutkijoiden[ii] toisessa artikkelissa haettiin vastausta ovatko vanhemmat ihmiset väsyneitä elämään ja kokevatko he elämänsä tuleen täyttyneeksi. Väsymystä elämään ja kuolemanhalua kuvasivat yksinäisyyden voimakas tunne, kipu siitä ettei kukaan välitä, kykenemättömyys ilmaista itseään, moniulotteinen väsymys ja kokemus riippuvuuden lisääntymisestä muista ihmisistä.

 

Norjalaisessa vanhusten itsemurhan syitä selvittelevässä artikkelissa[iii] nähtiin merkittäviksi seikoiksi kokemus siitä mitä elämä on, ihmisten käsitys itsestä ja käsitys kuolemasta. Kokemus elämästä tarkoitti sitä, että elämä on eletty ja loppu on taakkaa. Kaikki, millä oli merkitystä, oli hävinnyt. Vanhat ihmiset kokivat, ettei heillä enää ollut itsemääräämisoikeutta ja he kokivat kuoleman elämää paremmaksi vaihtoehdoksi.

 

Vanhusten eutanasiapyynnöistä Hollannissa[iv] n 400:ssa vuonna 2005 perusteena oli väsyminen elämään ilman kuolemaan johtavaa tautia. Usein kyse oli yksinäisistä yli 80 vuotiaista ihmisistä, joilla oli useita sairauksia, joskaan ei kuolemaan suoranaisesti johtavia.

 

Motiiveja tarkemmin pohtivassa artikkelissa[v] kuoleman toiveen takana iäkkäillä ihmisillä ovat nimenomaan eksistentiaaliset syyt. Myös persoonaan ja sosiaaliseen kontekstiin liittyvät tekijät ovat merkityksellisiä.

Voitaneen sanoa, että ajatus psykososiaalisten ongelmien rajautumisesta nuorempiin ikäluokkiin on jossain määrin harhainen. Hyvän vanhojen ihmisten saattohoidon järjestämien vaatii yhtälailla riittävää tukea menetysten, kuoleman ja yksinäisyyden käsittelyyn. Yhä useampi elää yli 85 vuotiaaksi kokolailla pärjäävänä ja älyllisesti ja emotionaalisesti kompetenttina. Kunnes omalle kohdalle tai perheeseen tulee uhka, joka järkyttää tasapainoa. Sellainen voi olla oma, puolison tai (aikuisen)lapsen kuolemaan johtava sairaus.

 



[i] Gerontologist 2015, Jul 16

[ii] Soc Sci Med 2015 Aug 138

[iii] Int Psychogeriatr 2010 Mar 22(2)

[iv] Psychol Med 2005 May 35(5)

[v] Omega 2014 69(2)


Palaa blogilistaukseen