KUOLEMANSYNNIT

Teatteri Avoimet ovet pyysi jokin aika sitten  määrittelemään kuolemansynnit. Ymmärrän kuolemansynti käsitteen ei-teologisesti asiantilaksi, jossa yksittäinen henkilö tai yhteisö, valtio tai koko ihmiskunta syyllistyy johonkin jonka määrittelen vahingolliseksi.

 

Minusta ylensyönti ei koskaan ole tuntunut kuolemansynniltä, eikä oikein sovi joukkoon. Laittaisin sen ahneuden alaviitteeksi. Ylpeys / turhamaisuus ei myöskään minun mielestäni ole erityisen merkityksellinen. Ylpeydellä tarkoitettaneen ylenkatsomista ja itsensä korottamista. Ehkä muistin ulkoa edellä olevat 3 kuolemansyntiä siksi, että ne ovat merkityksellisimmät.

 

Ahneus, viha ja himo liittyvät myös toisiinsa. Ahneus ja himo saattavat synnyttää vihaa. Nykyisin ahneus ja viha ovat vallitsevia kuolemansyntejä. Ahneutta ilmenee niin maiden, kansojen kuin ihmistenkin välillä. Ahneus synnyttää halua laajentaa omaa hallintapiiriään (Venäjä / Ukraina) ja viha samaten (Isis/Syyria/Irak).

 

Uusia kuolemansyntejä ovat välinpitämättömyys ja itsekkyys. Toisaalta nekin voidaan johtaa vanhoista kuolemansynneistä. En ole kovin ihastunut synnin käsitteeseen. Kuolemansynnit kuuluvat teologisen terminologian piiriin.

Wikipedia luettelee uusia kuolemansyntejä, jotka ovat luonteeltaan eritasoisia kuin vanhat. Itse pysyisin abstraktimmalla tasolla. Yleisemmällä tasolla esimerkiksi ympäristön saastuttaminen, geenimanipulaatio, huumekauppa kuuluvat sukupolvien välisen itsekkyyden piiriin. Lyhyt, oman edun tavoitteluun keskittyvä toiminta riistää tulevilta sukupolvilta mahdollisuuksia ja asettaa vakavien ongelmien eteen.

 

Vaurauden kerääminen ja köyhyyden aiheuttaminen ovat ahneuden piiriin kuuluvia. Näkisin välinpitämättömyyden ja itsekkyyden mm. omassa työssäni siten, että kuolevien ihmisten kärsimyksiä ei oteta riittävällä vakavuudella eikä niihin puututa tarpeeksi tehokkaalla tavalla.

 


Palaa blogilistaukseen