SAATTOHOITOLAKI

Saattohoidon välttämättömyydestä vallitsee liikuttava yksimielisyys. Kukaan ei halua kärsiä kuollessaan. Jokainen kuolemaa lähestyvä ihminen ja hänen lähipiirinsä tarvitsee tukea jossain vaiheessa. Kipu ei jalosta ketään eikä oksentaminen ylennä. Silti tuhannet ihmiset kärsivät kivuista, oksentavat, ovat peloissaan ja ahdistuneita kuollessaan. Omaiset ovat hätääntyneitä ja tuntevat jäävänsä yksin. Näistä syistä tarvitaan normi, joka velvoittaa huolehtimaan ihmisistä heidän viime hetkillään. Samalla se antaa yhteiskunnallisen välittämisen signaalin.

 

Lakia tarvitaan, kun ohjeistukset, sopimukset ja yleinen hyvä tahto eivät riitä. Kun puhuttiin aikaisemmin eutanasiasta, osa ihmisistä sanoi ettei sitä tarvita vaan ensin tarvitaan laki saattohoidosta. Kun nyt ajetaan kansalaisaloitetta saattohoitolain saamiseksi, osa samoista ihmisistä sanoo ettei saattohoitoa tarvitse lailla säätää. Mistä tässä oikein on kysymys?

Saattohoito on yleisesti hyväksytty humaani toimintatapa, jolle ei juurikaan löydy vastustajia. Kuitenkin suuri osa saattohoidosta puhuvista ihmisistä on hymistelijöitä, jotka eivät haluaisi sotkea käsiään mihinkään konkreettiseen, etenkään poliittiseen toimintaan. Pidetään kädestä kiinni ja ollaan hiljaa hyviä, jopa muita parempia ihmisiä tuntuu riittävän. Jos ollaan oikein hiljaa ja oikein kilttejä, niin ehkäpä hyvät voimat voittavat ja ihmisrakkaus vallitsee maailmassa jälleen.

 

Kaksikymmentä vuotta sitten saattohoidon puolesta puhujien joukko oli varsin pieni. Ajatuksen eteenpäin vieminen vaati julkista puhetta ja totuttujen ajatusten haastamista. Kuitenkin jo 1960 luvulta saakka Suomessakin oli ollut ihmisiä, jotka kritisoivat kuolevien hylkäämistä ja sokeaa uskoa lääketieteen mahdollisuuksiin pelastaa kaikki jo kuolemassa olevatkin.

 

Verrattuna 1970-lukuun jotkut asiat ovat toki muuttuneet. Hoitojen lopettaminen elämän lopulla niiden osoittauduttua hyödyttömäksi on tullut hyväksytyksi käytännöksi. Potilaan itsemääräämisen kunnioittaminen on lisääntynyt ja siitä osoituksena on Suomen potilaslaki. Edelleen kuitenkin kuolevalle potilaalle aloitetaan suonensisäinen antibiootti kuumeen noustua ja tulehdusarvon ollessa koholla. Vaikka perusterveen lapsen kohdalla odotetaan muutama päivä, ennekuin harkitaan lääkitystä. Mitä kuolevan ihmisen kohdalla pelätään? Kuolemaa ?

 

Nyt on aika astua uusi askel ja allekirjoittaa kansalaisaloite saattohoitolain saamiseksi (www.kansalaisaloite.fi ). Jos ihmiset edelleen vain nyökyttelevät ja toteavat että ollaanpa hyvällä asialla, mitään ei tapahdu. Netti auki ja kannattamaan !


Palaa blogilistaukseen