Adventtikertomus

Vuosia sitten, joulun aikaan, Helsingin Vallilassa syöpää sairastava mies teki kuolemaa. Elämä oli jo kauan ollut vaikeaa. Vallilan kämppä oli ensimmäinen asunto pitkiin aikoihin. Rajuun alkoholin käyttöön oli vuosikausia kuulunut asunnottomuus. Nyt kuitenkin oli asunto, mutta vaikea tauti oli päättämässä elämän.

 

Mies ei jaksanut juurikaan nousta sängystään. Virtsakatetri ja vaipat tekivät kotona olemisen mahdolliseksi. Vanha porukka kadulta kävi usein montakin kertaa päivässä. Osa otti viinaa potilaan kanssa ja osa teki hänelle ruokaa.

 

Kun potilaan kunto selvästi heikkeni, tekivät kaverit päätöksen. Me hoidetaan kaverimme loppuun saakka ja siihen asti ei oteta viinaa. Keski-ikäiset vaikeasti alkoholisoituneet asunnottomat toteuttivat päätöksensä, ja vaihtoivat vaipat, tyhjensivät virtsapussit ja antoivat tarvittaessa lääkettä kivuliaalle potilaalle.

 

Kun mies lopulta kuoli, kävin kotona toteamassa kuoleman. Paikalla oli kavereita selvin päin liikuttuneina. Seuraavana päivän yksi miehistä, joka oli ollut päävastuussa kotihoidon onnistumisesta soitti minulle erittäin humalassa. Hän totesi, että homma tuli hoidetuksi ja nyt palattiin alkuperäiseen ohjelmaan. Kadulle ryyppäämään ja jatkamaan entistä elämää.

 

Jo tuolloin tuli mieleeni Paul Austerin joulukertomus ”Smoke” elokuvassa. Mitään muuta samankaltaisuutta tarinoissa tosin ei ole, kuin tarvittaessa esiin tuleva ihmisten hyväntahtoisuus. 

 

Joulunaikaan saa olla sentimentaalinen. Jopa kliseinen. Kaikki hyvyyden pilkahdukset tuottavat iloisemman mielen. Jostain tämänkaltaisesta kai joulussakin voisi olla kysymys. Maailma voi olla paha paikka ja kyynikot näkevät, että tämä päivä on aina parempi kuin huominen. Pentti Linkola sanoo haastattelussaan  (HS 2.12.2012) :”Maailma muuttuu koko ajan suunnattoman paljon huonommaksi… Kyllä se on menoa”.

 

Oma viinilasilliseni on vielä puolitäysi. Yritän ainakin jatkossakin välttää sen muuttumista puolityhjäksi. Jos se on menoa, niin mennään sitten. Mutta mennään pohjalaisittain komeasti ja iloisesti. Toisistamme välittäen (Marko Bjurströmiä mukaillen).


Palaa blogilistaukseen