Tapaus Ann McPherson - erään lääkärin kuolema

Ann McPherson oli brittiläinen lääkäri, joka oli hoitanut paljon myös kuolevia potilaita. Hän oli tunnettu avustetun kuoleman mahdollisuuden kannattaja. Vuonna 2007 hänellä diagnostisoitiin haimasyöpä. Ann McPherson selviytyi sairautensa kanssa toukokuun alkuun 2011 saakka. Silloin hän sanoi että nyt riittää. Tauti oli levinnyt ruoansulatuselimistöön siten, ettei hän voinut enää syödä. Jo aiemmin keuhkopussiin oli asennettu letku, jota kautta ylimääräistä nestettä voitiin poistaa. Nyt letku oli alkanut vuotamaan. Ann McPherson halusi kuolla. Vuonna 2012 hänen tyttärensä kirjoitti BMJ:ssä, että äiti ei ainoasta halunnut kuolla. Hän tarvitsi kuolemaa.

 

Hyvä ja osaava saattohoitolääkäri asensi kipupumpun, mutta se ei helpottanut potilaan oloa. Ann McPherson voi huonosti, tiesi lähestyvänsä kuolemaa ja sen ettei olo paremmaksi muutu. Iholle oli syntynyt painehaavoja. Hän jatkoi edelleen julkista kamppailua toisten potilaiden oikeudesta saada kuolinapua.

 

Tyttären mukaan viimeiset viikot olivat hirveitä. ”Äidistä tuli vain kuori”. Hänellä oli kaksi kipupumppua, joita piti vaihtaa usein ihon huonon kunnon ja imeytymishankaluuksien vuoksi. Kuolemisessa ei ollut arvokkuutta, mutta potilas ei saanut itse haluamaansa ja edistämäänsä apua kuoleman nopeuttamisessa.

 

Ann McPherson oli pari vuotta aikaisemmin kirjoittanut artikkelin ”Erityisen mielenkiintoinen aika kuolla” (BMJ 2009).  Siinä hän mm kirjoitti eräästä naispotilaasta, jonka toive oli saada kuolla ja joka vietti viimeiset 10 vrk hyvässä saattohoidossa. Se oli kuitenkin aivan muuta kuin mitä hän olisi halunnut. Hyvä hoito merkitsi myös kuoleman lykkääntymistä ja kuolinhetken odottelua.  Ann McPherson kirjoitti : Miksi avustetusta kuolemasta ei voida käydä järkevää keskustelua? Miksi Britannian lääkäriliitto vastustaa kuolinapua? Mikis ihmisille ei voida tarjota mahdollisuutta saada kuolla pikemmin niin halutessaan kun elämä on kärsimystä ja kuoleman odottelua? On kai kulttuurimme niin kehittynyt, että voisimme tarjota tämän vaihtoehdon ja silti suojata haavoittuvaisia ihmisiä?

 

Ann McPherson kuoli 27.5.2011.  Hänen missionsa oli, että kuolemansairaiden kompetenttien aikuisten tulisi voida valita avustettu kuolema lailla turvattuna.

 

Kesällä 2012 kirjoitti samaisessa BMJ:ssä eras palliatiivisen lääketieteen tunnustetuimmista edustajista Sam Ahmedzai (palliatiivisen lääketieteen professori, Sheffield) kuinka hänestä tuli eutanasian vastustajasta sen puolestapuhuja. Pitkä 27 vuoden työkokemus ja siihen yhdistettynä tutustuminen Hollannin eutanasiakäytäntöön ja Oregonin lääkäriavusteisen itsemurhan malliin sai hänet vakuuttuneeksi ja muuttamaan mielensä.  “On tekopyhää kieltää kompetenteilta potilailta, jotka ovat kuolemassa oikeus valita kuolintapansa. Etenkin kun samalla kun annetaan hoitajille ja lääkäreille oikeus asettaa potilaat niinkutsutulle kuolinpolulle, joka usein merkitsee lisääntyvää sedaatiota, ja tarkoittamatta saattaa johtaa avustettuun kuolemisen nopeutumiseen. Mutta tavalla jota ei olla suunniteltu”.

 

Ahmedzain mukaan on tilanteita, joissa hyväkään brittiläinen palliatiivinen hoito ei kykene poistamaan potilaan kärsimystä.

 

Saattohoito kykenee auttamaan lähes kaikkia kuolevia ihmisiä. Mutta ei aina. Brittiläisistä lääkäreistä 34 % olisi valmis varamaan omalle kohdalleen oikeuden saada kuolinapua. Kolmannes vastustaa ja yksi kolmasosa ei ota kantaa.

 

Voisi kysyä kuten Ann McPherson, miksi järkevää keskustelua mahdollisuudesta saada apua oman kuolemansa nopeuttamisessa voida käydä, vaan käytetään uhkakuvia ja pelottelua. Miksi Suomen Lääkäriliitto edelleen jyrkästi vastustaa kuolinapua? Aika alkaa ajaa piakkoin tällaisten näkemysten ohi.  Sam Ahmedzain sanoin, on holhoavaa sanoa että ihmisten tulisi kärsiä sietämättömästi arvokkuutensa menettäneinä koska palliatiivinen lääketiede saarnaa arvostavansa kaikkea elämää. Siitäkin riippumatta, kuinka merkityksettömäksi elämä on tullut sen omistajalle.


Palaa blogilistaukseen