Eutanasiakeskustelun jatkoa

Suomalaiset professorit ovat jatkaneet keskustelua eutanasialain mahdollisesta tulemisesta Suomeen. Tänä talvena vilkastunut eutanasiakeskustelu kertoo ilmapiirin muuttuneen. Kahdeksan kymmenestä voisi kuvitella pyytävänsä itselleen tai läheiselleen nopeaa lähtöä.

 

 “Suomalaisilla saattaa olla mahdollisuus eutanasiaan eli armokuolemaan ensi vuosikymmenellä”, arvioi Savon Sanomien haastattelema professori.

Kuopiolainen geriatrian professori Raimo Sulkava arvioi, että entistä suopeammat asiantuntijalausunnot sekä yleinen mielipide patistavat lainsäädäntömuutokseen.

 

Ei ole täysin selvää, mihin aika-arvio perustuu. Toisaalta keskustelu on saanut piirteitä, joita aiemmissa eutanasia-keskusteluissa ei ollut.

 Nykyisin laki sallii ammattilaisen avustaman itsemurhan, mutta käytännössä Suomessa ei ole siihen valmiita järjestelyjä. (Savon sanomat 4.4.2012)

 Mahdollisuus eutanasiaan eli armokuolemaan saattaa olla suomalaisten ulottuvilla ensi vuosikymmenellä.

 Lääkäreistä eutanasiaa voisi harkita joka viides, jos se olisi laillista. Lääkäriliiton kanta asiaan on kuitenkin jyrkän kielteinen. (Etelä-Suomen sanomat 4.4.2012)

 Professori Ryynänen ei usko, että suomalaisessa yhteiskunnassa lähdettäisiin lainsäädäntömuutoksiin vielä lähivuosina, mutta muutos voi toteutua 2020-luvulla.

 “Se saattaa olla ensi vuosikymmenen asia, mutta tarkemmin en uskalla veikkailla.”

 “Ennustan, että ensin joku versio Hollannin mallista leviää EU-maissa ja sitten kussakin jäsenmaassa aletaan normaalia lainsäädäntömenettelyä noudattaen laillistaa eutanasia.”

 “Hollannissa, Belgiassa ja Sveitsissä on laillistettu eutanasia. Myös esimerkiksi USA:ssa ja Australiassa on meneillään hankkeita, joissa lähestytään lainsäädäntömuutosta.”

 Kuten usein eutanasia puheissa, edelliseenkin sisältyy asiavirhe.  Eutanasian voisi katsoa olevan laillistettu Belgiassa. Hollannissa se edelleen on rangaistava teko, mutta jätetään syyttämättä tiettyjen olosuhteidn vallitessa. Sveitsissa ei ole eutanasiaa mahdolistavaa lainsäädäntöä.

 

Professori Ryynänen on aiemminkin ennustellut eutanasian tuloa. Ennustaminen on edelleen yhtä vaikea laji kuin ennenkin. Ennusteen antaminen eutanasian kaltaisessa asiassa on yhtä vaikeaa kuin taloudellisen kehityksen ennustaminen. Ja perustuu yleensä yhtä heikkoihin argumentteihin. Se mitä voidaan sanoa on, että muutoksen hajua on ilmassa.

 Eniten armokuolemaa vierastavat Ryynäsen mukaan lääkärit. Hän sanoo, että lääkäreille on vastenmielinen asia, että heidän toimenkuvaansa liitettäisiin luontevana toimenpide, jossa he antavat tappavan liuoksen potilaalle. Eikä eutanasia koskaan voikaan olla “luonteva toimenpide”. On aivan ymmärrettävää, että se ammattikunta jolta odotetaan käytännön toteutusta eutanasiassa suhtautuu kysymykseen varovaisesti.

 

Uutinen 5.4.2012 05:00

 Molempien kirkkokuntien piispat suhtautuvat kielteisesti eutanasiaan eli armokuolemaan.

 “Elämää ei saa ennenaikaisesti katkaista, mutta kärsimyksiä ei pidä myöskään keinotekoisesti pitkittää”, sanoo Kuopion piispa Wille Riekkinen.

 Riekkinen muistuttaa, että teologiassa ihmisen elämän arvoa kunnioitetaan niin paljon, että sitä tulisi varjella kaikissa olosuhteissa.

 “Jos elämä pistetään poikki sen takia, että olet niin vanha tai kärsit niin paljon, sehän on murha,” sanoo toukokuussa eläkkeelle jäävä Riekkinen.

 

Riekkisen linjoilla on ortodoksisen kirkon arkkipiispa Leo, joka pohtii armokuolemaa Analogi-lehdessä.

“Ennen keskustelua eutanasian laillistamisesta on puhuttava tärkeämmistä asioista.” Kuten mikä paikka vanhuudella ja kaikella muulla tehottomuudeksi kutsuttavalla on yhteiskunnassamme? “Asuuko viisauskin vain ”terveessä” ruumiissa?” Leo kirjoittaa.

 

Arvon piispat sekoittavat iloisesti asioita. Eihän elämää pistetä poikki sen vuoksi että ihminen on vanha. Eikä viisaus tietenkään elä vain terveessä ruumiissa. Mutta mitä näillä seikoilla on tekemistä eutanasiakysymyksen kanssa? Asiallisesti puhuen kyseessä voisi rikoslain mukaan olla surma eikä murha.

 Toistuvasti kuulee, että ensin on puhuttava jostain muusta ennenkuin voidaan puhua eutanasiasta. Ikäänkuin samaan aikaan ei mahtuisi useampia keskustelunaiheita.

 Puhutaan nyt reilusti inhimillisestä kärsimyksestä. Kuka meistä haluaisi kuollessaan kärsiä. Tai lääkärinä seurata sivusta kun toinen kärsii. Oleellista on lievittää kärsimystä. Jos siihen ei muulla tavoin pystytä kuin sallimalla eutanasia, niin meillä on siinä vähintäänkin ongelma.


Palaa blogilistaukseen