Arvi Lindin kieli

Käyttämällä kieltä laiskasti tai jopa tarkoitushakuisesti, saatamme tietäen tai tiedostamatta ilmaista aivan jotain muuta kuin miltä näyttää tai kuulostaa. Olen ollut useasti mukana työryhmissä ja aivoriihissä, missä sanoista ja niiden käyttötavoista on syntynyt erimielisyyttä. Usein riitaa on syntynytkin pikemmin siitä miten sanotaan kuin mitä sanotaan. Joskin nämä kaksi asiaa voivat tarkoittaa samaa.

 

Luen parhaillaan kahta kirjaa. Toinen on Pirkko Muikku-Wernerin toimittama ”Sillä tavalla” (Tammi 2006)  ja toinen Arvi Lindin ja Kaarina Karttusen ”Arvin kieliopas” (Tammi 2009). Kumpikin käsittelee kielen käyttöä. Lukiessani tunnen toistuvaa häpeää omasta tavastani käsitellä kieltä. Mutta se ei ole asian ydin.

 

 

Otetaanpa esimerkiksi Terhokodin kotisivut.  Panostamme siihen, että ihmisiä voitaisiin elämän loppuvaiheessa hoitaa kokonaisvaltaisesti. Siis asetamme panoksia, pyrkimyksenä räjäyttää ? Mikä elämän lopussa on sitä vaihetta ? Kokonaisvaltaisuus kuulostaa lainalta jostain toisesta kielestä. Kenties me yritämme keskittyä hoitamaan elämän lopulla ihmisiä … Hmm, mikä on kokonaisvaltaista? Kielitoimistokaan ei suoraan auta omilla sivuillaan. Kokonaisvaltainen tarkoittaa, että otetaan huomioon ruumis, sielu, henki ja perhe. Itse asiassa eihän muunlaista hoitoa kuin kokonaisvaltaista tulisi antaakaan.

 

Saattohoitoa annetaan Wikipedian mukaan vakavasti sairaille ihmisille. Onko sen vastakohta iloisesti sairaat ? Vakavalla sairaudella tietenkin tarkoitetaan sairautta, jonka seurauksena ihminen kuolee. Kenties myös vaikeaa sairautta. Parantumaton sairaus ei toisaalta ole yhtään parempi. Hyvin moni sairaus on parantumaton, mutta ei silti vakava. Tai siis sairauteen ei ole parannuskeinoa. Saattohoitoa on suunnannut käsite pahanlaatuinen sairaus. Se on usein omittu käyttämään syöpäsairauksia ja tulee termistä maligni sairaus. Yhtä pahanlaatuisia sairauksia ovat kuitenkin keuhkoahtaumatauti tai rappeuttavat neurologiset sairaudet. Saattohoito on pitkään keskittynyt nimenomaan syöpää sairastaviin.

 

Käsitteillä ohjataan ajattelua. Armomurha on käsitteenä ristiriitainen. Se pitää sisällään kauniin armon ajatuksen mutta siihen liittyy rikos – murha. Kuolinapu taas kuulostaa myönteiseltä pyrkimykseltä auttaa ihmistä hänen halutessaan kuolla. Termi eutanasia poikkeaa nykyisessä merkityksessään alkuperäisestä. Alkujaan sillä tarkoitettiin hyvää (eu) kuolemaa (thanasia) rauhallisesti elämänvoimien loppuessa. Nykyisin se on aktiivinen toimi ja aktiivinen tiedotusvälineiden käsittelyn kohde.

 

Kuolemakin on toisinaan poismenoa, poisnukkumista, menehtymistä tai vaikkapa menemistä (hän on mennyt). Jotkut muuttavat taivaan kotiin, toiset taas heittävät veivinsä.

 

Palataanpa Terhokodin kotisivulle. Siinä hoidon tavoitteeksi ilmaistaan paras mahdollinen elämänlaatu. Ajatuksena kuitenkin on ollut, että sairauden heikentäessä voimia, ahdistaessa ja  aiheuttaessa oireita sairas ihminen kuitenkin voisi elää kärsimättä liikaa. Paras mahdollinen elämänlaatu on käsitteenä hieman kuin paras mahdollinen maailma. Kaikista mahdollisista maailmoista. Sairastettaessa mahdollisuuksia kuitenkin on vain vähän.

 

Tavoiteltaessa hyvää loppuelämää Terhokodin sivujen mukaan kuolema tulee nähdä normaalina elämän päätepisteenä. Vaikka olen itse nämä sivut kirjoittanut, minun on vaikea ymmärtää kuinka em näkeminen tapahtuisi. Se on kenties luettavissa vaivihkaisempana tapana sanoa, että saattohoito päättyy ihmisen kuolemaan. Eikä sille enää voi mitään ja tämä näköalan lyhentyminen tulee tavalla tai toisella hyväksyä.

 

Me saattohoitoa toteuttavat lääkärit ja hoitajat olemme taipuvaisia sellaiseen kielelliseen hymistelyyn, josta helposti syytämme toisia. Kirjoitetusta tai puhutusta  tulee pehmeää ja epämääräistä josta ydinajatus on vaikeasti esiin kaivettavissa. Hoito lähtee potilaan tarpeista. Kyllä, mutta mihin se päätyy ? Jos jostain lähdetään, niin jonnekin kai sitten myös tullaan. Hoidettaessa kuunnellaan, mitä potilas toivoo hoidoltaan ja yritetään toimia sen mukaan niin pitkälle kuin se onnistuu.

 

Pirkanmaan hoitokodin kotisivuilla kerrotaan hoitoa annettavan kodinomaisessa ympäristössä. Kodinomaisuus on eräs keskeinen saattohoidon käsite. Tämä käsite on johtanut toisinaan siihen, että räsymatosta on tullut hoidon symboli. Kodinomaisuudella on tarkoitettu viihtyisää, kolkosta sairaalaympäristöstä poikkeavaa rauhoittavaa ympäristöä. Kodinomaisuus on saatettu liittää kotikutoisuuteen, jolloin toiminta on saanut puuhastelun leiman ammatillisen hoitamisen sijaan.

 

Joskus taas käsitteiden symbolisen ajatuksen korvaaminen konkreettisella merkityksellä on saanut ajatuksen kuulostamaan naurettavalta. Kuten silloin, kun hoitajilla on sanottu olevan suuret korvat ja lämpimät kädet. Ajatus on ollut korostaa kuuntelemista ja huolenpitoa. On saattanut kuitenkin syntyä helposti mielikuva Star Trekillä oleilevista korvaolioista.

 

Hilkka Sandin hoitotieteellinen väitöskirja oli nimeltään ”Sateenkaaren päästä löytyy kultaa” (2003). Siinä tutkija kirjoittaa hoidon lämmöstä ja rakkaudesta. Olisin itse hieman varovaisempi näin suurten käsitteiden äärellä. Sandin tutkimus on osa sitä kielellistä (ala)kulttuuria, jossa kielen avulla ideologisoidaan (jos tällainen sana on olemassa) ja idealisoidaan saattohoito. Se ei ole pahasta, mutta kenties kuvastaa kuinka lähtökohta vaikuttaa myös ilmaisuun. Itse en koskaan pääse irti puhuessani siitä, että olen lääkäri.

 

”Kun ei ole mitään tehtävissä, on vielä  niin paljon tehtävää” on saattohoidon vanha slogan. Minulle sen sisältö on ollut aina hieman hämärä. Mitä sitä voi tehdä, jos mitään ei ole tehtävissä? Ajatus lienee, että kun kuolema on tulossa, voidaan ihmistä vielä auttaa ja lohduttaa ja tuskia lievittää. Se ettei mitään ole tehtävissä on pelottavasti sanottu. Tauti on karannut lääketieteen huomasta. Kielellä paradoksinomaisesti leikkiminen tyyliin ei mitään tehtävissä – paljon tehtävää, on mainoskieltä.

 

Täytynee aloittaa  kielenhuolto kuitenkin Terhokodin omista kotisivuista.


Palaa blogilistaukseen