Kipu ja syöpä

Kivun hoitoa on lisääntyvästi pohdittu eettisenä ja moraalisena kysymyksenä, siis kysymyksinä siitä mikä on hyvää ja mikä huonoa - mikä oikein ja mikä väärin. Martti Lindqvist kirjoittaa: "Eettiseltä kannalta on varottava asettamasta suoritusvaatimuksia kuoleman suhteen. Jos ihminen saa syntyä tähän maailmaan avuttomana ja parkuen, miksi hänellä ei olisi oikeutta lähteä tästä maailmasta samalla tavalla."

 

"Sairaus voi tuhota ruumiin, mutta kipu voi tuhota sielun"

 

 Potilaan kokemus on altis erilaisten ajatusten, arvostusten ja pelkojen vaikutuksille. Kivun kokeminen myös uudelleen arvottaa elämän muita kokemuksia. Ei ole mahdollista erottaa fysiologista kipua ja sitä kokevaa ihmistä ainakaan järkevällä tavalla toisistaan.

 

Kivun hoitoa käsitelleessä  tutkimuksessa todettiin, että 59 % niistäkin potilaista, joilla edelleen oli kipua oli tyytyväisiä hoitoonsa. Kipu ja sen intensiteetti eivät siten olleet ainoat hyvän hoidon kriteerit. Hyväksi koettu lääkäri-potilas suhde lisäsi tyytyväisyyttä kivun lievityksen ”objektiivisesta” tasosta riippumatta.

 

Jatkuva kipu, kielteiset uskomukset tai oletukset tulevasta ja kivuliaan kuoleman pelko aiheuttavat potilaalle stressiä,  jonka seurauksena potilaan väsymys, unihäiriöt, vetäytyvyys ja mielialahäiriöt lisääntyvät. Piinaava kipu ja siihen liittyvät stressitekijät saattavat lisätä potilaan kärsimystä ja toivottomuutta.

 

Potilas voi ilmaista kipunsa monin eri tavoin. Kipu voi vaihdella myös samalla henkilöllä eri aikoina ja eri henkilöt voivat kokea saman prosessin eri tavoin kivuliaana. Se, minkä potilas tuntee kivuliaana, ei myöskään ole suorassa suhteessa kipua aiheuttavaan elimelliseen vaivaan. ”Kipu on sitä, että potilas sanoo että koskee”.

 

Syöpäpotilaiden kivut ovat varsin heterogeeninen ryhmä, joiden hoito saattaa olla  myös niihin erikoistuneille hoitopaikoille ongelmallista. Valtaosa syöpäpotilaiden kivuista voidaan kuitenkin todeta ja hoitaa varsin helposti. Jos kipu ei tunnu lievittyvän,  seuraavien tekijöiden tarkistaminen yleensä riittää tilanteen korjaamiseksi :

 -Ottaako potilas lääkkeensä / ottaako hän ne oikein?

- Onko kipudiagnoosi oikea?

- Ovatko oikeat kivunhoidon keinot käytössä?

- Onko potilas ymmärtänyt saamansa ohjeet oikein?

- Onko kipulääkityksen antoreitti oikea?

- Mitkä muut  kuin patofysiologiset seikat pahentavat potilaan kipua?

- Onko tauti edennyt?

 

Yleisimmät vallalla olevat harhakäsitykset, joiden toivoisi jo muuttuvan morfiinin suhteen ovat:

- Käyttö kasvaa väistämättä yksittäisen potilaan kohdalla ajanmittaan.

- Kipu vaatii parenteraalista annostelua.

- Morfiini lyhentää potilaan elinikää.

- Kipupotilailla riippuvuus on ongelma.

- Morfiinilla on kattoannos.

- Lääkitys annostellaan vain kun potilas on kivulias.

- Morfiinin aiheuttama hengityslama on kipupotilailla ongelma.


Palaa blogilistaukseen