Pystyykö Terhokoti tarjoamaan saattohoitoa kaikille?

Vuoden 2012 kuntien määrärahoista on päätetty. Terhokodin palvelujen ostoon käytetyt rahat pysyvät kutakuinkin ennallaan aiempiin vuosiin verrattuna. Samalla kun on päätetty, ettei lisää rahaa Terhokodissa annettavaan saattohoitoon käytetä, päätöksen perusteluissa sanotaan että Terhokodin tarjoama palvelujen laajuus on alimitoitettua.

 

 

Vaikuttaa ristiriitaiselta? Emme lisää palvelujen käyttöä, koska kapasiteetti on niin pieni. Tosin kapasiteettia ei voi kasvattaa, jos palveluja ei osteta.

 

Pääkaupunkiseudun kunnat kehittävät omaa palveluntarjontaansa kuoleville potilaille, mikä on pelkästään hyvä ja kannatettava asia. Terhokodilla on toisaalta jo olemassa erityistason saattohoitoon kykenevä toimintamalli ja ammattitaitoinen henkilökunta, joka voisi ottaa vastattavakseen ne potilaat jotka tämän tasoista hoitoa tarvitsevat.

 

Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla on tarvetta noin 35-50 paikkaiselle erikoistuneelle saattohoitokodille. Kotihoidossa tarvitaan erikoistunutta apua arviolta 1000 ihmiselle vuosittain. Brittiläisen mallin mukaan hoito järjestettäisiin siten, että kunnat, sairaanhoitopiiri ja olemassaoleva kolmannen sektorin saattohoito yhdistäisivät voimansa ja käyttäisivät olemassaolevia resursseja.

 

Käytännössä se tarkoittaisi Terhokodin laajentamista esimerkiksi ottamalla se yhteistyökumppaniksi HYKS:n ja kunnissa toimivien sairaalayksiköiden kanssa saattohoidon osalta. Samaten kaivattaisiin tiivistämistä kotisairaanhoidon ja kotisairaaloiden sekä Terhokodin kotisairaanhoidon yhteistyössä.

 

Ei Espoon välttämättä tarvitse yksinään valmistella saattohoitoyksikköä espoolaisille. Tarvittaessa toiminta voitaisiin järjestää "franhcising-periaatteella" Terhokodin kanssa. Samaten Helsingin ja Vantaan hankkeissa lähdetään laatimaan toimintamallia alusta, eikä olemassaolevaa kokemusta ja tietoa käytetä hyväksi riittävästi.

 

Kolmannen sektorin ja julkisen sektorin yhteistyö on Suomessa ollut vielä niukkaa. Kuitenkin esimerkiksi Terhokoti on alusta pitäen tehnyt saattohoitotyötä julkisen sektorin tavoin ja valvonnassa. Toiminta on ollut ja on rahaa tuottamatonta hyvän saattohoidon tuottamista alueen ihmisille. 

 

Kustannusvertailuissa Terhokodin tarjoama hoito on kalliimpaa kuin perusterveydenhuollon tarjoama hoito. Tämä perustuu henkilöstön määrään, osaamiseen ja toiminnan kehittämiseen. Tietty osa kuolemaa lähenevistä potilaista vaatii hoidollisesti enemmän kuin normaalissa pitkäaikaishoidossa tarvitaan. Lisäosaaminen ja - resurssit maksavat aina. Kysymys onkin, halutaanko tarjota lisäosaamista vaativissa tilanteissa kärsimyksen lievittämiseksi.

 

Jos siis todella haluttaisiin tuottaa hyviä, tasa-arvoisia ja riittäviä saattohoitopalveluja kaikille niitä tarvitseville, voisi olla eduksi unohtaa ajatus siitä että kaikki palvelut tulee tuottaa kunnan omana työnä. Pikemmin yhteistyönä. Samalla säästettäisiin rahaa pienentyneinä päivystys- ja sairaalahoitokuluina.

 

Voisi siis ajatella eräänlaista "MacTerho" ajattelua, jossa kunta tarjoaa puitteet ja Terhokoti sisällön. Kunnan valvovan silmän alla ja yhteistyössä jo olemassaolevien laitosten ja henkilökunnan kanssa.

 

Silloin Terhokoti voisi tarjota (niin haluttaessa) hyvää saattohoitoa kaikille sitä tarvitseville.


Palaa blogilistaukseen