Saattohoito Lontoossa ja Helsingissä

Suuret linjat saattohoidossa vievat Englannissa ja Suomessa samaan suuntaan. Muutkin potilasryhmat kuin syopapotilaat enenevasti tulevat hoidon piiriin taudin loppuvaiheessa. Painopiste tulevaisuudessa nayttaa olevan yha enemman kotihoidossa ja potilaiden autonomiaa korostetaan yha enemman. Terveydenhuollon koko jarjestelman muutokset ja vaestolliset muutokset niin taalla Englannissa kuin Suomessakin tulevat asettamaan suuria vaatimuksia saattohoidolle.

 

Englannissa suurimmaksi haasteeksi nahdaan erilaisista dementoivista sairauksista karsivien potilaiden hoito saattohoidossakin. Potilasmaarat kasvavat jatkuvasti. Kotisairaanhoito on taalla viimeisten 15 vuoden aikana muuttunut sairaanhoitajien sirpaloituneiksi erikoisaloiksi, eika peruskotisairaanhoitoa ole enaa helposti saatavilla. Sen ovat korvanneet yksityiset hoivayritykset, joilla ei puolestaan ole yhteyksia julkiseen terveydenhuoltojarjestelmaan.

 

Kun Suomessa kehitetaan omahoitaja jarjestelmaa, taalla saattohoidossa ollaan pyrkimassa siita pois. StChristophersin hoitotyon johtajan mukaan ainakin englantilainen hoitotyo karsii "ei kuulu minun tiimiini" tai "ei ole minun potilaani"asenteista. Samoin hoidossakin ollaan lisaamassa potilaiden omavastuullisuutta, jolloin varsinaista hoitamista tarvitaan vahemman. Potilaille tarjotaan mahdollisuuksia erilaisiin autonomiaa korostaviin terapiamuotoihin (fysio, musiikki, rentoutus jne). Osallistuin itse ryhmaan, missa potilaat olivat sana-assosiaatioilla ryhmakokoontumisessa tehneet nauhoittamalla runoja, jotka sitten editoitiin ja ammattinayttelija luki ne potilaille takaisin. Awsome! Kokemus oli huimaava. Aineina oli mm kun olin nuori..., aitini/isani oli... jne.

 

StChristophersin osastotyossa korostuu laakarien tekema tyo. Osastolle jolla on 12 potilasta, tyoskentelee 3 laakaria. Lisaksi konsultoivia laakareita vierailee usein ( anestesiologi, psykiatri, neurologi...). Invasiivisiakin kivun hoidon keinoja harkitaan useammin kuin Suomessa. Eilen ohjelmoitiin uudelleen potilaan implantoitu intratekaalipumppu (ihon alle asennettu, ihon lapi taytettava, tietokoneohjattu laakeannostelija). Yksi potilas oli lahdossa neurokirurgiseen kiputoimenpiteeseen (kordotomia). Vastaavia tehtiin 2 kappaletta viimeisten 5 vuoden mukaan Suomessa kerrottiin Toolon sairaalasta.

 

Laakkeita annettaessa kiinnitetaan paljon huomiota munuaisten toimintaan. Perus sarkylaakkeena kaytetaan tasta syysta nabumetonia. Suomessa sen kaytto on vahaista. Samaten pumpuissa kaytetaan alfentaniilia (Suomessa ei koskaan saattohoidossa). Koska 1/3 - 1/2 potilaista on muita kuin syopapotilaita, tulee laakarin hallita esim parkinsonin taudin vaikeiden lihasnykaysten hoito loppuvaiheessa kun potilas ei enaa pysty nielemaan laakkeita.

 

Kaksi viikkoa on jo melko pitka aika. Koska olen tyoskennellyt useilla osastoilla ja kotisairanhoidossa taalla ja osallistunut mm terapiaryhmiin nakemys siita mita taalla tehdaan on selkiytynyt. Olen jo pystynyt konsultoimaan takalaisia konsultoivia laakareita, koska nakemys joistakin potilaista on muodostunut monipuoliseksi.

 

Kaytavilla ihmiset ovat alkaneet kysya "are you still here", mika lienee merkki siita etta on syyta lahtea. Kaksi viikkoa on sikalikin hyva aika, etta enin into muuttaa kaikki heti on havinnyt realismin edessa. Edelleenkin osa asioista tehdaan Terhokodissa paremmin. Eika suomalaiselle potilaalle tarvitse vaantaa rautalangasta, mita laakari tarkoittaa (kuten taalla on tapana).  


Palaa blogilistaukseen