Lontoon päiväkirja StChristophersista

Kolmas paiva kliinisessa (anteeksi a pilkkujen puute) tyossa (maailman)ensimmaisessa saattohoitokodissa Lontoossa on ohi. Edessa viela puolitoista viikkoa. Onko dame Cicely Saundersin perustamassa saattokodissa jotain toisin?  Ainakin koko. StChristopherisssa on 48 osastopaikkaa kaikkiaan neljalla osastolla. Kotihoidossa on 45 sairaanhoitajaa hoitamassa yli 800 potilasta.

 

Mutta on muutakin. Saattokoti muistuttaa melko lailla sairaalaa ulkoisesti. Konsultoivan laakarin kierrot ovat kuin professorin kiertoja ennenvanhaan Suomessa. Paitsi etta konsultantti kuuntelee rauhassa potilaita ja pyrkii aina konsensukseen.

 

Kaksi paivaa kahdella eri osastolla kierrettyani, havaitsen saattohoitovaen olevan samankaltaista taallakin. Innostunutta ja antaumuksellista hoitoa. Ystavallisia ihmisia ja tilanteensa rauhallisesti ottavia, huumorintajuisia potilaita. Yhden potilaan kanssa juutuimme kesken kiertoa keskustelemaan Suomesta, lumesta ja poroista.

 

Vaikka StChristophersissa on 48 paikkaa, ainoastaan 587 potilasta kuoli osastoilla yhteensa vuonna 2010. Kaikkiaan hoidettiin 914 potilasta. Luvut ovat melko pienia, kun vertaa Terhokodin lukuihin suhteutettuna paikkamaariin. StChristophersin saattohoidossa tehdaan asioita toisin. Potilaat tulevat usein lepo- tai arviojaksoille osastolle ja palaavat takaisin erikoistuneeseen kotisaattohoitoon. Saattokoti onkin paikkaluvultaan pienentynyt 62 > 48. Vaestopohja on 1.6 miljoonaa, kun Helsingin ymparistossa se on noin miljoona.

 

Tanaan tutustuin ns taydentaviin hoitoihin ja fysioterapiaan saattohoidossa. Rentoutus, hieronta, aromaterapia ja hypnoterapia ovat suuressa arvossa. Ja kaytossa. Lahinna pyritaan potilaan ahdistuneisuuden vahentamiseen.

 

Mielenkiintoisinta oli olla mukana fysioterapeuttien ohjaamassa potilasryhmassa. Ryhmia on erilaisia, vasymys-hengenahdistusryhmasta liikkuvuutta ja autonomiaa edistaviin. Tanaan kuulin potilailta, kuinka kotona asuminen on helpottunut kun ruumiin hallinta on parantunut. Opin, etta kun potilas on helpless (avuton) niin help less (auta vahemman, auta omistamaan oma ruumiinsa). 

 

Laaketieteellinen osaaminen on Suomessakin korkealla tasolla. Huomasin, kun Yliopistollisen sairaalan kipukonsultantti tuli, ja katsoin potilaan yhdessa hanen kanssaan. Yhdessa loysimme samat ratkaisut. Onkin ollut vahva kokemus havaita, kuinka meillakin osataan ja ollaan joissakin asioissa jopa edella. Keskimaarin olemme kansainvalisella tasolla.

 

Nesteytyksen, palliatiivisen sedaation, kivunhoidon ja muun oirehoidon suhteen linjat ovat yhtenevia Englannissa ja Suomessa. Laakkeet paaosin samoja.Koulutettujen hoitajien maara Terhokodissa on suurempi, laakareiden maara pienempi. Vapaaehtoistoiminta keskittyy taalla paljolti kotihoitoon ja perheiden tukemiseen. Mutta siita lisaa seuraavassa blogi-kirjeessa.


Palaa blogilistaukseen