Kuolemanpelko

Elämme maailmassa, jossa kuolema muodostaa mustan aukon joka täytyy täyttää. Täytteeksi käy itsensä viihdyttäminen. Todellisen kuolemisen sijaan huvitamme itseämme muiden fiktiivisillä kuolemilla. Todellisia ihmisiä kuolee pommituksissa sodissa päivittäin. Viihteessä  lukuisten ihmisten väkivaltaista kuolemista sanotaan toimintaviihteeksi. Silpomisen muuttuessa jokapäiväiseksi fiktiossa, näyttävät todellisen kuoleman arkiset ja joskus epämiellyttävätkin puolet etääntyvän ihmisten ajattelussa. Kuolemaan liitetään enää harvoin todellisen kuolemisen piirteitä kuten kipua, ahdistusta, surua tai menetyksen tunnetta.

 

Kuolema  ei enää olekaan pelottavaa, kun maailma jatkaa menoaan vaikka eri puolilla maailmaa tehdään kansanmurhaa. Tiedotusvälineissä nähdään koskettavaa (tosin kaukaa koskettavaa) surua, kun lapsensa menettänyt isä itkee.  Koti-Euroopassa puolestaan pystytellään viehättäviä kukkakekoja tragedioiden syntypaikoille. Kuolema ei enää olekaan veret seisauttava kokemus.

 

Kun kuolema koskettaa lähipiiriä, pelkoa omasta tai  rakkaiden ihmisten kuolemasta voidaan Norbert Eliaksen mukaan käsitellä kahdella tavalla. Siitä voidaan tehdä myyttinen ajattelemalla yhteistä elämää tuonpuoleisessa. Ajatusta kuolemasta voidaan myös lykätä mahdollisimman kauas. Vaikkakin Montaignen mukaan sellainen on hulluutta ja typeryyttä. Ikään kuin elämällä olisi vaadittava mitta ja kuolema ennen sen täyttymistä olisi ennenaikainen.

 

Kuoleman, joka ei tapahdu rauhallisesti ja oireettomasti kypsällä iällä ja mieluiten aivan terveenä ei enää nykyään nähdä olevan normaali. Kuolemisen katsotaan kuuluvan saattokoteihin, kirkkoihin ja hautausmaille. Kuolema tapahtuu muille ja muualla, ja sen jäljet tulee peittää hyvin arkielämältä. Tosin kuolemaa voidaan kurkistaa varovaisesti lehtien palstoilla pyhäinpäivänä ja pääsiäisenä. Silloinkin suklaalla kuorrutettuna.

 

Tuleva kohtalo on kuoleman edessä usein uhkaava. Kuinka paljon on elinaikaa jäljellä ja millaista se tulee olemaan? Minkälainen minun kuolemani tulee olemaan? Voidakseen puolustautua uhalta, tulisi tietää millaisesta uhasta on kyse ja mikä siinä on uhkaavaa. Tosin tieto kuoleman uhkakuvista on meidän hyvinvoivien länsimaisten oikeus. Monille muualla maailmassa kuolema vain tulee tilaamatta.  Näistä lähtökohdista itse kunkin on kuitenkin lähdettävä.


Palaa blogilistaukseen