KORONARAJOITUKSET SAATTOHOIDON YTIMESSÄ

Mirja Sisko Anttonen, Terhokodin ylihoitaja

 

Terhokodissa hoidetaan vaikeasti sairaita, kuolemaa lähestyviä potilaita. Hoidossa on aina olleet mukana läheiset, myös heidän luopumistaan ja suruaan tuetaan saattohoidon aikana.  Moniammatillisen hoidon lisäksi saattohoidon periaatteissa painotetaan läsnäoloa ja potilaan sekä perheen kuuntelemista. Saattohoitokoti on suunniteltu niin, että se tarjoaa mahdollisuudet perheen yhdessäoloon.

 

Koronakevät aiheutti myös saattohoitokodissa toiminnan muuttamista niin että kuolemaan saattamisen rinnalla samanaikaisesti suojeltiin elämää ja terveyttä. Valtioneuvosto antoi keväällä 2020 koronakriisin alkuvaiheessa ohjeistuksen, jossa erityisesti mainittiin saattohoitopotilaiden kohdalla läheisten vierailujen sallimisen osoituksena siitä ymmärryksestä, jota elämän loppu merkitsee sekä potilaalle että läheisille.

 

Elämän ja terveyden suojeleminen tarkoitti konkreettisia toimenpiteitä koronatartunnan estämiseksi. Tarkensimme hygieniaohjeistuksia kaikessa toiminnassa. Merkityksellistä oli vähentää kontakteja saattohoitokodin sisällä. Potilaat hoidettiin omissa huoneissaan, joissa läheisetkin ohjattiin olemaan. Yhteiset tilat, jotka saattohoitokodissa ovat olleet vapaassa käytössä, olivat kiellettyjä. Kesällä suuret terassit toivat helpotusta perhekohtaiseen yhdessäoloon, vaikka sielläkin turvavälit täytyi huomioida. Turvavälien noudattaminen tarkoitti kättelyn ja halaamisen lopettamista. Hoitohenkilökunnalle oli vaikeaa, kun kosketus ja halaaminen oli kiellettyä. Kokemus ja sydän puhui eri tavalla. On ollut luonnollista halata surevaa läheistä, perhettä, lapsia. Myötätunnon ja tuen osoitus on ollut konkreettista.

 

Vapaaehtoisten läsnäolo rajattiin kokonaan pois koronakriisin alkuvaiheessa. Samoin lohtua tuova musiikki jäi pois, kun sairaalamuusikon työ jäi kokonaan tauolle. Päiväsairaalan vertaisryhmätoiminta jäi tauolle, samoin sururyhmät. Psykososiaalista tukea ja kotisairaanhoidon palveluita toteutettiin osittain etätyönä.

 

Rajoitukset iskivät voimakkaimmin läheisten läsnäoloon. Potilas valitsi kaksi läheisintä, jotka saivat olla läsnä. Valinnan tekeminen oli henkisesti raskasta ja aiheutti eettistä pohdintaa, voimmeko potilaalle tällaisen kysymyksen edes esittää. Läheisiin kohdistuva rajoitus aiheutti paljon kriittistä puhetta ja pahaa mieltä sekä potilaissa, läheisissä että henkilökunnassa. Se on täysin ymmärrettävää. Terhokodissa jouduttiin kuitenkin valitsemaan paras mahdollinen ratkaisu elämän suojelun ja saattohoidon periaatteiden väliltä. Oli tärkeää, että potilaat ja läheiset eivät saaneet tartuntaa, ja henkilökunta oli terveenä ja toimintakykyisenä huolehtimassa heistä. Vierasrajoitusta väljennettiin jokaisen kuolevan kohdalla ja jäähyväisten jättäminen oli mahdollista.

 

Koronan toinen aalto on nyt täällä ja kaikki se, mitä tehtiin keväällä, joudutaan tekemään myös nyt. Muutos kevääseen on se, että nyt tiedämme koronaviruksesta enemmän, olemme paremmin varautuneet tilanteeseen ja meillä on opitut käytännöt uudessa normaalissa. Ei voi kuitenkaan sanoa, ettemmekö kaipaisi saattohoidon ydintehtävän normaaliutta. Ihmisten kohtaamista, yhteistä puhetta ja kosketusta. Kaikkea sitä, mitä hyvä saattohoito pitää sisällään.


Palaa blogilistaukseen