SAATTOHOITOVAPAASTA


Annika Riska, Terhokodin ylilääkäri

 

Jokaisella on oikeus arvokkaaseen kuolemaan. Läheisellä tulisi olla mahdollisuus olla elämän viimeisinä päivinä läsnä, lähellä potilasta.

 

Vuonna 2018 kansalaisaloitetta palkallisesta saattohoitovapaasta kannatti 5370 ihmistä. Aloite etenee eduskuntaan, mikäli 50 000 ihmistä sitä kannattaa. Edellinen kansalaisaloite tehtiin vuonna 2016, jolloin sitä kannatti 1717 ihmistä. Kehitystä on siis tapahtunut, mutta eduskunnan käsittelyyn asti eivät aloitteet ole vieläkään päässeet. 

 

Perusteluina kansalaisaloitteille oli omaisen/läheisen mahdollisuus osallistua kuolevan potilaan saattohoitoon. Olla lähellä tukemassa kuolevaa potilasta. 

 

Kanadan työlaissa (Canada Labour Code) on olemassa työntekijöiden suruajan vapaaseen liittyvä säännös, jonka mukaan kun työntekijän läheiseen perheeseen kuuluva ihminen kuolee, on työntekijällä oikeus kolmen päivän vapaaseen. Vapaa on palkallinen, kun työsuhde on kestänyt vähintään kolme kuukautta. Kanadassa on myös työaikalaissa saattohoitovapaa (Compassionate care leave), jolla tarkoitetaan korkeintaan kahdeksan viikon vapaata, jonka aikana työntekijä hoivaa ja huolehtii tai tukee läsnäolollaan kuolemansairasta perheenjäsentään. Vapaa on palkaton ja edellyttää hoitavan lääkärin todistusta. Saattovapaan voi joustavasti pitää joustavasti yhden viikon erissä 26 viikon aikana. 

 

Englannin työsopimuslaissa on säännös, jossa työntekijällä on mahdollisuus olla sopiva aika poissa työstä, keskimääräisesti viisi poissaolopäivää, jotta työntekijä voisi järjestää äkillisesti syntyviä läheisen kuolemaan liittyviä asioita. Vapaa on palkaton.  Uudessa Seelannissa taas työsopimuslaki sallii kolmen päivän poissaolon. 

 

Ruotsin omaishoitokorvaus (Närståendepenning) on palkallinen, noin 80% menetetystä palkasta. Vapaa edellyttää lääkärintodistusta. Vuonna 2010 vapaapäivien määrä piteni enintään 100 päiväksi. Vapaan voi saada perheenjäsenen tai muun läheisen henkilön vakavan sairastumisen vuoksi. Vapaata voi käyttää vakavasti sairastuneen läheisen fyysistä hoitamista varten esimerkiksi kotona, mutta sitä voi käyttää myös, kun läheinen on saattohoidossa sairaalassa, ja hänen tilansa vaatii omaisen läheisyyttä ja henkistä tukea (Työssäkäynti ja läheis- ja omaishoiva; toimittanut Kaisa Kauppinen ja Mia Silfver- Kuhalampi, 2015).

 

Saattohoito on kuolevan potilaan kokonaisvaltaista tukemista elämään elämän viimeiset hetket arvokkaasti.  Jo Cicely Saunders, nykyaikaisen palliatiivisen hoidon edelläkävijä ja yksi sen perustajista, nosti tämän ajatuksen esille. Hän oli perustamassa St Christoper Hospicea, joka avautui vuonna 1967.  Emme ole siis uuden asian äärellä. Siitä huolimatta väestön ikääntyessä lähes päivittäin tulee esille vanhusten huonoa kohtelua, huonoa saattohoitoa. Olemme heränneet myöhään yhteiskunnassa tähän tilanteeseen, vaikkakin valonpilkahduksena on juuri ilmestynyt STM:n loppuraportti suosituksesta palliatiivisen hoidon palveluiden tuottamisesta ja laadun parantamisesta. Työtä koulutuksen eteen tehdään valtavasti. Tieto ja taito ovat ovi hyvään hoitoon.


Mutta hyvä saattohoito on muutakin. Se on kokonaisvaltaista moniammatillista hoitoa, jossa perhe ja läheiset ovat keskiössä. Osalla potilaista on toive saada kuolla kotona, osalla ehdottomasti saattokodissa.  Kummassakin tärkeää on läheisen läsnäolo. On paljon potilaita/ihmisiä, joilla lähiomaisia ei ole, jolloin tärkeäksi ihmiseksi voi nousta ystävä. Myös tällä ystävällä tulisi olla mahdollisuus olla tukemassa kuolevaa. 


Palaa blogilistaukseen