EUTANASIAKESKUSTELUN SUDENKUOPPIA

Meitä besserwissereitä on paljon. Totuuksia on myös melkein yhtä paljon kuin totuuden julistajia. Välillä unohdamme, että minun totuuteni on totta vain minun premisseilläni. Oma lähtökohtani ja maailmankatsomukseni sanelee oman kantani.

 

Eutanasialakia ajavassa kansalaisaloitteen totuus on, että ihmiset kärsivät ja osa haluaa mieluummin kuolla kuin kärsiä, koska helpotusta ei muutoin tule.  Suomen kristillinen lääkäriseura julistaa: ”Katsomme, että eutanasian salliva laki vaarantaisi potilasturvallisuuden, rikkoisi terveydenhuollon eettisen perustan ja veisi luottamusta terveydenhuoltojärjestelmään.”

 

Piispat puolestaan kirjoittavat eutanasia kannassaan, että lain myötä tulisivat yleiset arvokkaan elämän kriteerit. Kykenemättömyys täyttää ne, johtaisi kuolemaan? Näin ollen vanhukset ja vammaiset olisivat vaarassa. Piispat puhuvat outoja. Eihän eutanasiassa ymmärtääkseni olla koko elämää arvottamassa vaan antamassa mahdollisuus niille, jotka itse kokevat lyhyen jäljellä olevan elämänsä olevan täynnä kärsimystä, tehdä itseään koskevia valintoja.

 

Eräs totuus, ja sen selitys on, että kun pahalle antaa sormen se vie koko käden. Todistuksena tästä esitetään eutanasiaa harjoittavissa maissa tapahtunut eutanasioiden lisääntyminen. Tälle on annettu viettävän pinnan nimitys. Tätä totuutta arvioitaessa on hyvä muistaa, että eutanasia oli näissä maissa tarkoitettu kaikkien niiden oikeudeksi jotka kärsivät ja haluavat kuolla. Kun Suomessa murehditaan eutanasian piirin laajenemista, toisaalla siitä saatetaan iloita. Vihdoinkin yhä useammalla on mahdollisuus eutanasiaan.

 

Lisääkö vai vähentääkö eutanasia luottamusta lääkäreihin. Jos vastustaa eutanasiaa ja kutsuu lääkäreitä pyöveleiksi niin varmaan vähentää. Jos näkee lääkärin ihmisenä, joka ymmärtää toisen kärsimystä ja haluaa auttaa, luottamus voi lisääntyä.

 

Lääkäriliitot vastustavat eutanasiaa, koska se sotii lääkärin etiikkaa vastaan. Eutanasiaa ajavat puolestaan sanovat, että on ylimielistä asettaa ammattikunnan näkemys inhimillisyyden edelle. Todellista inhimillisyyttä on kuolevan aito kohtaaminen ja osaava hoito sanotaan. Miten eutanasia ei sopisi tähän? Hollantilaiset puhuvat käsitteestä ”medical friendship”, jossa lääkäri tutustuu ja tulee lähelle potilastaan voidakseen yhdessä hänen kanssaan päätyä eutanasiaratkaisuun.

 

Elämä on perustuslaillinen oikeutemme - sanotaan. Siitä ei voi omalla päätöksellä luopua. Miksi ei, voi kysyä. Onko elämä siis pakko? Jos elämä on kurjuutta ja kuoleman odotusta, pitääkö se vain kestää. Koska se on perustuslaillinen oikeus.

 

Eutanasiasta ei tule puhua koska (tyhmä) kansa ei ymmärrä sitä. Ihmiset eivät tiedä mistä puhuvat. Ja vaikka kuinka kukin besserwisser yrittää selittää käsitteiden syvän olemuksen, väärinymmärrys säilyy.

 

Saattohoito pitää saada ensin kuntoon, sitten voidaan alkaa puhua eutanasiasta. Milloin saattohoito on kunnossa? Mitkä kriteerit tulee täyttyä, ennen kuin eutanasiasta voi puhua? Sitten kun kukaan ei kärsi? Samalla periaatteella mistään ei voi puhua ennen kuin jokin teoreettinen tavoitetila on saavutettu. Tuleeko Sotesta puhua ennen kuin se on olemassa?

Miten määritellä sietämätön kärsimys tai eutanasia. Joukko kliinikkoja eri aloilta kerääntyi Euroopassa pohtimaan ja tuli siihen tulokseen, että kärsimys on aika selkeä käsite. Sietämättömän siitä tekee se, että se jatkuu ja on koko ajan ja hellittämättä keskeisenä mielessä.

 

Onko eutanasia hoitoa ja tuleeko lääkärin toteuttaa se? No jos se on hoitoa, tulee tietenkin lääkärin toteuttaa hoito. Jos ihmisen kuolema tuotetaan tilanteessa, jossa se ei ole hoitoa ei lääkärin tule sitä tehdä. Mitä tarkoittaa kuoleman tuottaminen ilman hoidollista tarkoitusta?

 

Kristillinen lääkäriseura sanoo, että eutanasioita jätetään ilmoittamatta ja säännöksiä kierretään muilla kuolemaan johtavilla toimilla. Miksi kierretään, kun kerran on mahdollisuus toteuttaa eutanasia? Kuka tällaisesta kiertämisestä päättää. Haluavatko lääkärit ehdoin tahdoin päästää potilaita hengiltä vastoin eutanasia protokollaa? Jos näin on, sama tapahtuu varmaan vielä useammin maissa joissa laillista reittiä ei ole. Kuten Suomessa?

 

Usein kanta eutanasiaan on vain mielipide, joka esitetään varmana totuutena. Ehkä olisi hyvä keskustella suoraan erilaisista arvopohjista mihin itsekukin nojaa ja sanoa ”muuten olen sitä mieltä…”

 

 


Palaa blogilistaukseen