Kuinka sairaanhoidon tulisi toimia

Hoidon toimimattomuudesta, hoitajien ja lääkäreiden empatian puutteesta ja huonosta potilaan kohtaamisesta keskustellaan eri foorumeilla. Kirjoitan nyt omista kokemuksistani, kuinka asiat pitäisi hoitaa. 

 

Kaaduin ja kylki kipeytyi ja vasen käsi turposi. Avasin netin ja sain lääkärille vastaanottoajan lääkäriasemalta 45 minuutin päähän. Ystävällinen ja osaava lääkäri tutki, otatti käden röntgenkuvan murtuman varalta ja antoi hoito-ohjeet ja sairausloman. 

 

Viikon ajan istuin paikallaan kotona yhdessä asennossa kipujen vuoksi, söin vahvoja kipulääkkeitä ja katselin elokuvia. Huomasin omakohtaisesti, miltä tuntuu kun on kipeä eikä voi itse tehdä paljon mitään.

 

Viikko tästä tilanne ei ollut juurikaan muuttunut. Avasin netin ja sain lääkäriasemalta tunnin päähän ajan. Osaava ja ystävällinen lääkäri tutki ja kuunteli, kuina jatkuva särky alkoi psyykkisestikin rassata. Yläraajan ultraääni otettiin 2 tuntia myöhemmin. Radiologi, joka koko ajan kertoi mitä teki ja mitä löysi (ei lihas- tai jännevaurioita, ei veritulppaa) tutkimusta tehdessään kuunteli mitä halusin kertoa ja oli empaattinen. Kaksi murtunutta kylkiluuta aiheutti kipua.

 

Odotin 30 minuuttia, jonka jälkeen lausunto oli valmis ja hoitava lääkäri otti uudestaan vastaan. Ortopedi kävi huoneessa tekemässä arvion pitäisikö massiivi hematooma operoida. Päädyttiin konservatiiviseen hoitoon. Kolme tuntia netin avaamisesta olin taas kotona hoito-ohjeiden kanssa.

 

Tunsin oloni koko ajan turvalliseksi ja minua kuunneltiin. Vaikka olin koko ajan kivulias.

 

Ymmärrän että nyt sanotaan, että toki näin voi tapahtua yksityissektorilla. Toki ymmärrän, että eriarvoisuus terveydenhuollossa on lisääntynyt. Mutta silti ihmettelen, miksei tämä voisi toimia julkisessa terveydenhuollossa? Mikä tässä toiminnassa on sellainen kohta, johon julkinen terveydenhuolto ei voisi vastata?

 

Omassa työssäni vastaan päivittäin puhelinsoittoihin, joissa kysytään mahdollisuutta tulla Terhokotiin jostain sairaalasta. Vaikka itsemaksaen. Mistä ihmiset ovat valmiita maksamaan Terhokodin hoidossa? Mitä on se erityisyys, jota mm Terhokoti voi tarjota?

Asioita joita itse kaipasin hoitoa hakiessani olivat avun saannin nopeus kun on hätä. Ja saattohoidossahan jo periaatteessa aina on hätä. Ystävällisyys ja kohtaaminen sekä se että saattoi luottaa ihmisten tietävän mitä tekevät oli tärkeää. 

 

Eniten ihmiset pelkäävät juuri sitä, mistä julkisessa keskustelussa puhutaan. Vähättelyä, välttelyä, vastuun pakoilua ja tylyyttä. Kuolevat potilaat toistuvasti sanovat, että pahinta mitä voi sattua on joutua päivystykseen. Mikä on sikälikin ymmärrettävää, ettei päivystystä ole tarkoitettu sellaisiin tilanteisiin. 

 

Olen itse päivystänyt terveyskeskuksessa vuosia, ja ollut ilmeisen huono lääkäri. Toimintaympäristö vaikuttaa jopa enemmän kuin henkilön ominaisuudet. Lääkärin kannalta päivystys on hankala työpiste. Kaikki jotka eivät muualle pääse hoitoon, tulevat päivystykseen. Kun toteutetaan ns triagea (potilaiden asettamista kiireellisyysjärjestykseen), sen tekee henkilö jolla ei ole lääkärin koulutusta. Toisinaan se voi johtaa potilaan kannalta vaikeisiin tilanteisiin. Ammattitaitoinen ja kokenut hoitaja usein kykenee valintaan, mutta tilanne ei aina ole niin ihanteellinen.

 

Edelleen olen kivulias, mutta luotan minua hoitaviin ihmisiin. Lääkärini ( huom pääte -ni) sanoi, että on viikon poissa työstä, mutta antoi toisen lääkärin nimen johon otan tarvittaessa yhteyttä. Näin homma sujuu ...


Palaa blogilistaukseen