LÄÄKÄRIKSI KASVAMINEN

Lääkärin työ on kummallista. Luin ensin kaksi vuotta kliinistä kemiaa, biokemiaa ja muita perusaineita. Sitten opettelin tunnistamaan monia vain yliopistosairaalassa nähtäviä sairauksia. Sen jälkeen meninkin jo töihin lääkäriksi.

 

Potilailla oli merkillisiä vaivoja. Yksi oli surullinen puolison juuri jätettyä hänet. Toinen oli saanut ongenkoukun sormeensa. Kolmas tuli kertomaan kuinka verenpaine on käyttäytynyt viime viikkoina. Ja neljäs oli edelleen masentunut ja kipeä lääkkeistä huolimatta.

Lasten kipeitä korvia puhkottiin. Poskionteloita punktoitiin. Poliisin tuomilta rattijuopoilta otettiin verinäytteitä.

 

Sitten yhtäkkiä kutsuttiin katsomaan potilasta, joka oli kuolemassa. Hän ei kirkunut kauhusta. Perhe ei vaikeroinut, vaan katsoi nöyränä lääkäriä joka kenties voisi helpottaa kuolevan tuskia. Kaikki odottivat minun tekevän jotain. Mutta en tiennyt mitä tehdä.

 

Jyväskylässä ”Hyvä kuolema” seminaarissa Keski-Suomen sairaanhoitopiirin johtajalääkäri Vesa Kataja sanoi, että ”synnyin äitini saattohoidossa lääkäriksi”. Tietenkään asia ei ollut niin yksinkertainen. Vesa on jo 30 vuotta toiminut lääkärinä ja opettajana. Viimeksi syöpälääkärinä ja nyt hallinnossa.

 

Jokin jäi kalvamaan Vesan sanoissa. Lääkäri ei ole (vain) tietäjä vaan osaaja. Hyvä lääkäri osaa auttaa. Samassa Jyväskylän tilaisuudessa nuori kollega yleisöstä kertoi, että on ”saanut olla monessa vanhuksia hoitavassa paikassa töissä”. Saanut olla! Hän kertoi lääkärin siipiensä olevan vielä tuoreet. Valmistumisesta oli kulunut vain vähän aikaa. Mutta nuori lääkäri käytti juuri oikeita sanoja. ”Lääkärin työ on yhdessä tekemistä potilaan, läheisten, hoitajien ja kaikkien hoitoon osallisten kesken”.

 

Lääkäriksi kasvaminen tapahtuu vaiheittain. Kasvu voi myös tyrehtyä tai kääntyä kyynistymiseksi. Aikanaan Helsingin Yliopistossa oli kurssi ”lääkäriksi kasvaminen”.  En tiedä onko enää. Lääkärin ammatissa mallioppimisella on suuri merkitys. Nuoren lääkärin tiedot ja taidot saattavat olla paremmat kuin vanhemman kollegan. Se, missä kokenut lääkäri voi auttaa nuorempaansa, on suhtautuminen asioihin. Kaikkia ei voi aina auttaa, eikä sen tule muodostua esteeksi lääkärinä toimimiselle. Sairauteen liittyy toisinaan surua ja ahdistusta, jonka kanssa pitää elää.

 

Millainen minun mielestäni on hyvä lääkäri? Sellainen joka haluaa tuntea potilaansa voidakseen auttaa tätä. Lääkäri jolle potilaan hyvinvoinnilla on merkitystä. Ja tietysti sellainen, joka osaa ammattinsa. Valelääkäri voi oppia ulkoiset lääkäriyden tunnusmerkit, mutta ei ammatin sisäistä eetosta, koska jo lähtökohtaisesti toimii väärin perustein.

 

 


Palaa blogilistaukseen